Tärkeintä on yhteys Tärkeintä on yhteys Tärkeintä on yhteys
Tervetuloa uusiin toimitiloihini Mediapoliksella, missä Pikku kakkonen kuvataan!

Pohdintaa palautumisesta

Artikkelikuvassa Pelle Hermanni toivottaa asiakkaani tervetulleeksi uusiin toimitiloihini Mediapoliksella, missä Pikku kakkonenkin kuvataan!

Istun työpöydän ääressä ilman aikomustakaan tehdä töitä. Kokonainen viikko on vierähtänyt epämääräisen uuvuttavan flunssapöpön parissa. K-testi otettiin ja tulos oli negatiivinen. On ollut aika pysähtyä ilman että olisin aikatauluttanut aikaa pysähtyä. Ja ehkä juuri siksi epätäydellinen ajankohta on ollut täydellinen. 

Eihän vaiva, sairaus tai mutka koskaan kysy lupaa elämältä, lupaa minulta. Jos kysyisi, koska se luvan saisi? Ei milloinkaan. Itse en ainakaan haluaisi etukäteen laittaa kalenteriini joka migreeniä, vatsatautia ja flunssaa saati sitten tietoa mahdollisesti tehohoitoa vaativasta koronasta tai muista vaikeammista taudeista. 

Vuonna 2012 sairastuin vakavasti ja vaikeasti. Jouduttuani sairaalan osastolle useammaksi viikoksi hoitaja sanoi minulle ja puolisolleni: ”Kiire loppui kun astuitte noista ovista sisälle.” Luulin menneeni sairaalaan hoidattamaan kahta vaivaa. Muutamassa hetkessä selvisi, että diagnooseja oli yhtaikaa seitsemän. Toipumiseen meni useampi vuosi ja pelkästään epätyypillisen kilpirauhassairauden oikean lääkehoidon aloittavan lääkärin löytämiseen meni vuosia. Näinä vuosina sain harjoitella, miten pyydetään apua, kuinka rajataan menemisiä ja tekemisiä voimavarojen mukaan, kuinka harjoitetaan lempeää hyväksyvää havainnointia ja suostutaan siihen, että aina ei pysty eikä kykene (EPEK). 

Ollessani vielä aivan hakoteillä sen suhteen, mikä johtuu mistäkin ja kuinka tätä kaikkea, tai siis minua, kannattaa hoitaa toistelin usein, että en enää ikinä tee mitään, millä vaarantaisin oman terveyteni. ”Jatkossa toimin aina terveys edellä!” Paljon muutoksia sainkin tehtyä elämääni ja niistä sitkeimmin matkassa on pysynyt aamun aloittaminen omatekoisella pirtelöllä, jonka tärkein muistisääntö on ”marjat, proteiini, rasvat, kuitu”. Itsemyötätuntoa luulin vuoden 2012 jälkeen harjoitelleeni jo niin paljon, että se sujuisi henkisesti tiukassa paikassa yhtä rutinoituneesti kuin tehosekoittimen päräyttäminen keittiössä.

Valitsimme perheeni kanssa muuttaa viime kuun lopulla. Muutto on ihmistä eniten stressaavien elämäntapahtumien top kolmessa. Kuormittavammaksi kiilaavat läheisen kuolema ja avioero. Koska muutto oli itse suunniteltu ja toivottu ja muutimme tuttuun paikkaan ajattelin, että ei se minua kovasti kuormita. Kodinvaihto tarkoitti myös uusien toimitilojen hankkimista yritykselleni. Lisäksi autoimme perhepiirissä rakasta henkilöä muuttamaan uuteen kotiin siitä asunnosta, johon me nyt asettuisimme. Tosiasiassa kyse ei siis ollut vain yhdestä muutosta, vaan kolmesta. Lisäksi aloitimme tulevan kodin remontoimisen. 

Muistan sanoneeni puolisolleni viimeisellä muuttoviikolla, että ihmettelen kyllä, kuinka hyvin kroppani on kestänyt tätä aika- ja tekemisen painetta. Yhtään migreeniä ei puhjennut eikä rytmihäiriöitäkään ollut mainittavaksi asti. Ajattelin, että mahtavaa, tätä se on kun on toimintakykyä ja terveyttä! Hyvä minä, keep on pushing!

Muutosta on nyt kulunut kolme viikkoa aikaa. Viikko muuton jälkeen huomasin, että syke kiihtyy aika lailla kiivetessäni metsäpolkua ylös. Hmm. Huomasin, että pinnani kiristyy ja jos joku kiukuttelee kotona, se ei ole lapset vaan minä. Hmm. Huomasin, että nautin kyllä asioista kuten lounas auringonpaisteessa parvekkeella, mutta ilon kokeminen on vähän tiukassa. Hmmm… Tiedostin merkit, jotka kertoivat minulle, että kuormitusta on ollut nyt liikaa suhteessa palautumiseen. En kuitenkaan tehnyt asialle varsinaisesti mitään. Ajattelin, että menen hiukan tavallista aiemmin nukkumaan niin se on siinä. Älysormukseni herjasi kuitenkin joka aamu, etten ollut saanut riittävästi syvää unta ja että sykkeeni oli taas epätavallisen korkealla yön ajan. Mikä siinä nyt oikein on että en palaudu vaikka menen ihan tylsästi nukkumaan iltaisin sen sijaan että nauttisin omasta ajasta hiljaisessa kodissa? 

Palautumista ei voi pakottaa. Luulin oppineeni sairastusvuosiltani jo sen, että toipumiseen tarvitaan aikaa. Sitä ei voi kiriä tai kiertää. Perheen, työn ja remontin pyörittäminen sekä muuttolaatikoiden availu saakin tuntua kehossa ja mielessä. Jatkuva päätöksentekeminen (mikä menee minnekin, kuinka järjestän toiminnallisesti järkevästi eteisen, kylppärin, keittiön jne, tarvitaanko jotakin lisää ja mistä kaikesta voi hankkiutua tavalla tai toisella eroon ja mikä se tapa kunkin esineen kohdalla on) käy työstä sekin. Tuntui pahalta perua asiakasajat päivä toisensa jälkeen. Kirjallisia töitä on rästissä. Mitään perustavanlaatuista vahinkoa ei kuitenkaan viikossa eikä edes kahdessa ehdi tapahtua. Mutta jos puskemista ja voimavarojen ylittämistä jatkaa liian kauan voi toipumiseenkin kulua yllättävän pitkä aika. 

Kiitän kehoani pyynnöstä saada olla rauhassa. Lievä mutta uuvuttava flunssa on ollut varsin lempeä tapa pysäyttää suoriutushyrrä. En ole malttanut olla availematta muuttolaatikoita, mutta olen kuullut kehon huohotuksen ja tuntenut huimauksen sekä kohonneen sykkeen päästyäni laatikon perkaamisessa puoliväliin – ja käynyt lepäämään pitkäksi aikaa. Korona-ajasta on ainakin yksi hyvä seuraus: Puolikuntoisena, niiskuttavana ja aivastelevana ei tule lähdettyä ihmisten ilmoille, ei sittenkään kun negatiivinen testitulos on kännykässä. Väitän että en ole ainoa, joka aikana ennen koronaa puski näilläkin oireilla työtehtävästä toiseen jääden odottamaan, kuinka lujaa kehon pitää huutaa ennenkuin sitä maltetaan pysähtyä kuuntelemaan. 

Muutto mullisti elämässäni paljon. Mullistaessaan se muistutti lempeästi antamaan aikaa sopeutumiselle. Kuntoutumistakaan ei voi kiirehtiä eikä pakottaa. Sen eteen tehtävien asioiden välillä on tärkeää ottaa aikaa myös Jollekin Ihan Muulle (Maaret Kallion lanseeraama käsite JIM). Mikä virkistäisi tai ilahduttaisi sinua tänään? Mikä olisi jotain ihan muuta kuin koronauutiset tai muut arkimurheet sinulle tänään? Minulle se on saunavuoro ja kombucha sekä tyttären kanssa katsottu hömppäohjelma. Hyvää JIMiä! 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *